Pääkirjoitus: Joukkotuhoaseista syttyi totuuksien sota

Salisburyn murhayritys ja epäilty siviiliväestöön kohdistunut kaasuisku Doumassa ovat aiheuttaneet kylmän sodan aikoihin verrattavissa olevan kriisin, jolla on vaarallisia ulottuvuuksia.

Syyriassa sama julma näytelmä on toistunut jo monta kertaa aiemmin. Lähes tasan vuosi sitten Khan Sheikhunin taajamaan levisi hermokaasu sariinia, ja yli 70 ihmistä kuoli. Aleppon kapinallis­alueita puolestaan pommitettiin useaan kertaan kloorikaasulla joulukuussa 2016. Elokuussa 2013 satoja siviilejä kuoli tuhoisassa sariini-iskussa lähellä Damaskusta. Syyrian presidentti Bashar al-Assad kiisti tuolloin hallituksen osallisuuden iskuun, mutta suostui Syyrian kemiallisten aseiden varastojen ja valmistuskapasiteetin hävittämiseen. Tämä sopimus ei osoittautunut pitäväksi.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on johdonmukaisesti ilmaissut tukensa Assadille, pitänyt syytöksiä kiellettyjen aseiden käytöstä valheina ja tutkimuksia puolueellisina. Tälläkin kerralla Doumasta levinneet kuvat ruumiista ja myrkytetyistä lapsista ovat Venäjän mukaan väärennöksiä tai kapinallisten omaa provokaatiota. Salisburyn hermomyrkkyiskussa asetelma on pitkälti samanlainen ja argumentit samoja. Logiikka on äärimmäisen kyynistä: jos pitäviä todisteita ei ole, mitään ei ole tapahtunut.

 

Logiikka on äärimmäisen kyynistä: jos pitäviä todisteita ei ole, mitään ei ole tapahtunut.

Totuuksien taistelussa aseiksi on otettu jopa myrkytetyn Sergei Skripalin kissa ja kaksi marsua, joista maailma sai kuulla Venäjän ulkoministeriön tiedottajalta. Tämän mukaan Britannian poliisi jätti lemmikit hitaasti nääntymään Skripalin eristettyyn asuntoon. Taitavaa puhetta, joka ohjaa huomiota pois itse pääasiasta.

Länsimaat puolestaan pitävät hyvin todennäköisenä sitä, että Venäjän valtio on Salisburyn murhayrityksen takana; todisteita ja ennakkotapauksia katsottiin kumuloituneen riittävästi yhteisten vastatoimien perustelemiseksi. Syyrian kohdalla ongelma on siinä, ettei riippumattomia todisteita vielä ole eikä Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla ole yhteistä, selkeää linjaa Syyrian tulevaisuudesta.

Vuosi sitten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vastasi Khan Sheikhunin myrkkyiskuun kymmenin risteilyohjuksin. Yksittäiset ohjusiskut Syyriaan eivät kuitenkaan ole strategiaa vaan rankaisevaa voimankäyttöä, joka ei edistä rauhaa ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eri asia olisi, jos sotatoimilla olisi laajempi tavoite, esimerkiksi Syyrian asevoimien taistelukyvyn lamauttaminen. Sellaista sodankäyntiä Venäjä ja Iran eivät kuitenkaan jäisi seuraamaan sivusta, vaan konflikti eskaloituisi nopeasti. Mukaan tulisi hyvin todennäköisesti myös Israel, ja suursota olisi ovella.