Opettaja tivasi Riku-pojalta toistuvasti: ”Mikä sinun nimesi on oikeasti?”

Lasten nimet ovat viime viikkoina puhuttaneet Ilta-Sanomien sivuilla. Olemme muun muassa kertoneet siitä, kuinka Aino ja Leo olivat Suomessa viime vuonna syntyneiden lasten suosituimmat etunimet.

Kirjoitimme myös vanhempien brittiläisellä Mumsnet-sivustolla kertomista tarinoista, joissa perheen lähipiiri ei innostunut syntyneelle lapselle valitusta nimestä. Tämä taas sai IS lukijat avautumaan omista vastaavanlaisista kokemuksistaan:

– Olin parikymmentä vuotta sitten ristiäisissä, kun pappi kastoi ja kertoi vauvan nimen. Lapsen mummo parahti suureen ääneen: ”Mitä, eihän tuo ole edes ihmisen nimi.” Oli siinä vieressä pokassa pitämistä. Nimi oli kyllä lastenohjelmien hahmoista koottu ja hieman erikoinen. Silti vanhempien oma valinta, kirjoitti esimerkiksi nimimerkki Erikoisia nimiä.

Lasten nimet herättävät selvästi paljon tunteita, sillä keskustelu ei suinkaan tähän päättynyt. Monet lukijat halusivat puolustaa vanhempia, sillä eihän näiden lasten nimien pitäisi kenellekään muulle kuulua.

Keskustelua käytiin myös siitä, onko lapsi parempi nimetä mahdollisimman tavallisella vai erikoisella nimellä. Keskustelun lomassa muisteltiin muun muassa niin sanottuja lähiönimiä, joista kirjoitimme noin vuosi sitten.

Keräsimme kommenttien joukosta vielä lukijoiden esimerkkejä erilaisista nimistä ja niihin liittyvistä erikoisista tilanteista ja tarinoista:

Mummot muuttivat nimet uuteen uskoon

”Meillä taas esikoisen nimi on Christoffer ja kun oltiin äitinsä suvun luona Lapissa ristiäisissä niin kuulin, kun vanha mummo, joka nyt ei niin tarkkaan ollut kartalla, puhelimessa kertoi ilmeisesti tuttavalleen, että ’joku Tahavo siitä tuli’.”

Asiaa

”Mummollani on vaikea ymmärtää joidenkin nimiä ja kutsuu henkilöitä miten tahtoo. Nimeni on Maria, mutta hän kutsuu minua marjaksi. Enää en edes viitsi vastata, kun hän huutelee jotain marjaa. Miehelleni nauran, kun mummo lähettää postikortin, että mummo taas muisti mieheni jotain hoitoa, muttei minua. Mies myös ottaa huumorilla tokaisuni. Myös siskoni pojan nimeä ei suostu sanomaan oikein, koska se on vierasmaalainen, vaan hän on vääntänyt siitä suomalaisen vastineen.”

Musu

Hämmentävät yhdistelmät

”Tuttavat antoivat lapselle nimeksi Otto-Matti. Siihen aikaan ilmestyivät tuonnimiset pankkiautomaatit.”

Apua

”Tiedän tapauksen, jossa kaksospoikia kutsuttiin leikkimielisesti Tikuksi ja Takuksi ennen ristiäisiä. Kaikkien järkytykseksi pojat lopulta ristittiin juurikin Tikuksi ja Takuksi. Ihmettelen, miten tuollaiset nimet voi mennä Suomessa läpi. Tulee varmaan mukavat oltavat pojille, kun ovat kouluikäisiä, saati kun kasvavat aikuisiksi...”

Joona

Eläimen nimi?

”Minunkin anoppi tokaisi heti pojan nimen kuultuaan, että sehän on kissan nimi. Nimi oli Mikko. Sanoin vain, että ’olkoon vaikka ketun nimi, mutta ei se siitä muutu’.”

Sairaanhoitajatäti

”Anoppini ilmaisi kantansa, että kastettavan tyttäremme nimi on koiran nimi, eikä koskaan tulisi kutsumaan häntä Tessaksi. Nyt 20-vuotias Tessa on hyvin tyytyväinen nimeensä ja anoppikin häntä nimellä on aina kutsunut – taisi vaatia vain aikaa sulatella asiaa.”

Äiteeee

”Pidimme pojan nimen salaisuutena ihan kastepäivään asti. Miehen sisko, tuleva kummitäti, sitten samassa autossa matkalla tilaisuuteen kertoi omia näkemyksiään, kuten ’toivottavasti ei ole mikään lyhyt, nelikirjaiminen nimi, ne kuuluvat koirille’. No, sellainen koiran nimi pojalle tuli kuitenkin. Tilaisuuden jälkeen myös appiukko tokaisi, että ’Johannes (toinen nimi) on ihan hyvä nimi’ ja sivuutti koko etunimen, aivan kuin ei olisi sitä edes kuullut.”

Koiran äiti

Suvun ”paremmat” ehdotukset

”Pojallemme annettiin syntymän jälkeen sängynpäätyyn nimeksi Elmo. Mieheni sisar ilmoitti nimen nähtyään, että ’jos haluatte lyhyen nimen antaa, niin Atte on paljon parempi nimi kuin Elmo’. Pojasta tuli Elmo.”

Lyhyt nimipäivä nimi

”Meillä kävi niin, että appiukko vaati kovana kommunistina esikoispojallemme nimeksi tyypillistä venäläistä miehen nimeä. Kyllä siitä pieni yhteenotto hänen kanssaan tuli, mutta en antanut periksi ja pojasta ei tullut Igoria.”

pidin pääni

”Minun pojastani tuli Mikko Artturi silloin 12 vuotta sitten. Miehen suku yritti viimeiseen asti, että vaihdetaan etunimi. Ristiäisissä miehen sisko sanoi, että kutsuu poikaa aina toisella nimellä. No, ei ole kutsunut, mutta viesti tuli selväksi.”

Sanni

Ongelmia aiheuttavat ulkomaiset nimet

”Varsinkin ulkolaisperäisiä nimiä antaessa pitäisi muistaa, että suomalaisten suussa ne taipuvat erilaiseen muotoon. Eräs tyttö sai nimen Glory mummonsa mukaan. Käyttöön tulikin tytön toinen nimi, kun sukulaiset puhuivat Kloorista. Samoin Suzy vääntyy muotoon Susi. Nimet Gun, Pascal, Perseus, Vitus ym. voisi myös unohtaa, koska niistä väännetään varmasti viimeistään koulussa uusia muotoja. Toisaalta nykyään näkyy paljon virolaisnimiä Raivo ja Kalju. En laittaisi Suomessa poikieni nimiksi.”

MIETI HETKI

”Vanhempien on vakavasti syytä harkita lapsen nimeä: suomen kielelle vieraat kirjaimet tuottavat myöhemmin hankaluuksia. Maamme sydänmailla veljekset Dennis ja Christer saivat kaverien suussa muodon Tennis ja Risteri. Hetken suosikkijulkimoiden nimet saattavat nekin olla lapselle melkoinen taakka. Onneksi nimeä voi muuttaa itselle mieluisammaksi.”

Hapankorppu

Yllättävän vaikeasti sisäistettävät nimet

”Poikani sai kasteessa nimen Riku. Vasta kouluun mentyään hän alkoi kohdata nimensä vastustamista. Nimittäin opettaja tivasi pojaltani toistuvasti: ’Mikä sinun nimesi on oikeasti? Onko se Risto tai esim. Rikhard, tms.’ Lopulta vanhempainillassa kehotin opettajaa katsomaan pojan paperit ja hieman kun jo asia alkoi nyppiä, niin tarjouduin myös lukemaan nimet, jos opettaja ei osaa.”

iskä

”Meillä myös suku tyrmistyi, kun pojan nimeksi annettiin Toivo. Minusta nimessä ei ollut mitään vikaa, Back to 20’s.”

A. Lehtonen