Tutkijat ratkaisivat Rooman valtakunnan ajan ”helvetin portin” mysteerin

Temppeli oli rakennettu lähelle luolan suuaukkoa, jonka uskottiin olevan portti manalaan.

Turistit seurasivat hämmästellen, kuinka eläimet linnuista härkiin lankesivat kuolleina maahan mentyään sisään portista. Luolaa kutsuttiin nimellä ”Plutonium”, manalan jumalan Pluton mukaan. Luolan uskottiin hönkäisevän ”kuoleman henkäyksen”, joka surmasi kaikki luolaa lähestyvät, paitsi pyhät papit, jotka johdattivat eläimet uhrattaviksi.

Roomalainen kirjailija ja luonnontutkija Plinius vanhempi (23–90 jaa) kutsui ilmiöitä ”Kharonin viemäriksi”, myyttisen manalan lautturin mukaan. Kharon vei kuolleiden sielut Akheronjoen tai Styksin yli Haadeksen valtakuntaan.

Myrkyllisiä kaasuja

Nyt tiedemiehet ovat kuitenkin tarjonneen mysteeriin vastauksen, eikä se ole yliluonnollinen.

Archaeological and Anthropological Sciences -tiedelehdessä helmikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan luolan sisällä olevasta kalliohalkeamasta vuotaa hiilidioksidia, jonka pitoisuus on niin korkea, että se on tappavaa.

Etäohjattua kaasuanalysaattoria käyttänyt vulkanologi Hardy Pfanz tiimeineen mittasi luolan suulla 4–53 prosentin CO2-pitoisuuksia ja luolan sisällä jopa 91 prosentin pitoisuuksia. Tällaiset pitoisuudet riittävät helposti surmaamaan eläviä olentoja.

– Nisäkkäille (mukaan lukien ihmisillä) ongelmia aiheuttavat jo alle 5 prosentin CO2-pitoisuudet, Pfanz kertoi CNN:lle.


– Pidempiaikainen oleskelu 7 prosentin tai suuremmassa pitoisuuksissa aiheuttaa hikoilua, sekavuutta, pulssin nousua ja niin edelleen. Jos pitoisuus nousee lisää, on seurauksena tukehtuminen hapen puutteeseen sekä veren ja elimistön tai aivosolujen liialliseen happamoitumiseen.

Siksi ei ollut ihme, että luolaan viedyt eläimet saivat nopean lopun. Pfanz kertoo, että heidän tutkimustensa aikana he löysivät useita menehtyneitä lintuja, hiiriä ja yli 70 kuollutta mehiläistä.

Turistihoukutin

Asiat olivat samoin antiikin aikoina, jolloin ihmiset matkasivat Hierapolisiin todistaakseen ilmiötä. Vuonna 190 eaa perustuttu kaupunki oli kuuluisa Plutoniumin temppelistä sekä kuumista lähteistä, jotka houkuttelevat paikalle yhä tuhansittain turisteja.

Luolan 2013 uudelleen löytänyt italialainen arkeologi Francesco D'Andria kertoo, että löysivät kaivauksissa myös merkkejä siitä, että Plutoniumia reunusti teatteri, jonka istuimilla yleisö saattoi seurata tapahtumia.

Kreikkalainen, vuosina 64 eaa - 21 jaa elänyt maantieteilijä Strabon kuvaili esitystä:

– Jokainen sisään astunut eläin kohtasi välittömän kuoleman. Luolaan viedyt härät rojahtivat maahan ja raahattiin ulos kuolleina. Itse heitin sisään varpusia, jotka välittömästi vetivät viimeisen henkäyksensä ja putosivat, kirjoitti Strabon.


Strabon kuitenkin ymmärsi, että eläinten reaktio liittyi kaasuun, ”joka täytti tilan niin tiheällä sumulla, että tuskin erotti maaperää sen läpi”. Hän oli silti ymmällään siitä, miksi kaasu vaikutti eläimiin, mutta ei pappeihin. Hän pohti, oliko se seurausta pappien jumalallisesta kaitselmuksesta vai siitä, että nämä yksinkertaisesti pidättelivät henkeään?

Pfanzin tutkijat esittivät toisen teorian: eläinten ja ihmisten pituuseron. Koska CO2 on happea raskaampaa, laskeutuu se alas muodostaen myrkyllisen kaasukerroksen maanpinnan yläpuolelle.

– Eläinten sieraimet olivat lähempänä kaasukerrosta, selittää Pfanz huomauttaen, että papit seisoivat kaasun yläpuolella.

Pfanz uskoo, että papit tiesivät myrkyllisestä kaasusta, ja että sen pitoisuudet vaihtelivat päivän eri aikoina. Uusimpien mittausten mukaan CO2-taso on erityisen korkea auringon nousun ja laskun aikoihin, jolloin auringon valo hajottaa kaasua.

D'Andria on kuitenkin eri mieltä, sillä arkeologit ovat löytäneet luolan edustalta useita öljylamppuja.

– Useimmat rituaalit suoritettiin todennäköisesti öisin, väittää D'Andria.